Pelilinkit: Riman alla

Seuraavaksi esittelen pari peliä, jotka eivät yksistään ole vielä merkinnän arvoisia, mutta joista voin nyt jokaisesta sanoa muutaman sanan, kun ne on nyt kuitenkin tullut testattua. Seuraavassa siis PlayDetective: HeartBreakersin ja Storkedin lyhyet esittelyt.

Etsivän inhorealistinen arki

Ensimmäiseksi PlayDetective: HeartBreakers, jossa pelaaja joutuu yksityisetsivän saappaisiin etsimään todisteita uskottomuusepäilyistä. Luitte aivan oikein, ei mitään hohdokasta kuten murhien tai ryöstöjen tutkimista vaan tavallisten ihmisten tirkiskelyä heidän puolisoidensa pyynnöstä ja maksusta. Ihan rohkea veto sinänsä, mutta pelin pitäisi olla aika monipuolinen ja hyvä, jotta se kantaisi tuolla idealla. Ikävä kyllä HeartBreakers ei sitä ole.

Peli on seikkailupelien tapainen; pelaaja seuraa tarinallisia tapahtumia ja voi vaikuttaa niihin muutamalla toiminnolla. Tässä tapauksessa toiminnot ovat salakuuntelu, puheluiden kuuntelu ja kuvien ottaminen. Lisäksi peliin on ympätty minipelejä, joita täytyy pelata, jotta saa rahaa, jotta saa resursseja edellä mainittujen keinojen käyttämiseen (mitä, eivätkö asiakkaat maksakaan mitään?). Jos oikeassa kohdassa ei käytä oikeaa urkintakeinoa, peli on pian ohi, kun todistusaineistoa ei ole saatu kerättyä. Tämä yhdistettynä Cheaters -tyyliseen aiheen käsittelyyn tekevät pelistä suoraan sanoen omituisen kokonaisuuden, jopa vastenmielisen.

Mutta päättäkää itse:

Pingviinit, haikarat ja vauvat = Söpöilyä?

Storked on Graduate Gamesin puzzle-peli, jossa pingviinit (ooooiiiiii!) auttavat haikaraa (aaaaa! söpöä!) kuljettamaan munan perille sitä odottavalle lintuperheelle (uuuu! URGH!). Peli on sivuttain skrollaava tasohyppelypeli, ilman hyppelyä tosin. Pelin perusidea on, että pingviinin tulee kädettömänä ja peukalottomana potkia munaa eteenpäin kentällä maalia kohti antamatta sen pudota liian korkealta. Lisäksi pingviinin tulee laukaista katkaisimia matkalla lumipalloja heittelemällä.

Peruskontrollit ovat ihan toimivat, mutta pelistä tekee tylsän sen hidas tahti ja helppous. Muutamat ensimmäiset kentät eivät normaalilla vaikeustasolla antaneet mitään indikaatiota siitä, mikä pingviinien hommasta voisi tehdä edes hiukan haastavan. Kaikki vaan tuntui sujuvan niin kuin pitikin. Pingviinit luultavasti tulevatkin selviämään hommasta ilman minun apuani. Sanottakoon vielä, että myöskään grafiikka ei mitenkään erityisesti henkeä salvannut.

Voisin sanoa, että ihan kelpo peli perheen pienimmille, mutta koska olen kuullut 3-vuotiaiden ratkaisevan Samorostin yhdeltä istumalta pitää ehkä tyytyä suosittelemaan peliä perheen rauhallisille jäsenille, jotka eivät muuten vietä paljoa aikaa tietokoneen äärelle. Hyvä senioripeli siis?

Mutta päättäkää itse, tässä traileri: